C-miehet. Aivan vitun raivostuttava ilmiö. Nämä saatanan pienet hiiret ja vätykset ovat a) animehomoja b) hikkyjä ja todennäköisemmin molempia. Päälle vielä sossurottailu. Armeija antaa eväitä niin moneen. Esim. johtajakoulutus (helpompi nousta yrityksessä johtoportaalle), suhteita elämän varrelle (paljon kontakteja ja ystäviä lisää), tietotaitoa selviytymiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, varusteisiin ja yleensäkin arkielämään. Armeijassa oppii myös olemaan aloillaan ja pohtimaan asioita, ja myös sitkeyttä ja voimatyötä. Armeijasta on NIIN PALJON hyötyä loppuelämäänne varten ettei niitä voi kuvata muutamaan lauseeseen. Saatte vähintään puoli vuotta viettää aikaa hyvien tyyppien kanssa (siellä ei kukaan kiusaa, kaikille vittuillaan aina mutta jos ottaa muutamasta kommentista itseensä on silloin kotikasvatuksessa pahasti vikaa). AINA löytyy samanhenkisiä kavereita, kukaan ei jää yksin. Tämä on fakta.

Sitten tämän vastapuolen eli C-miesten argumentteihin. Usein perustellaan c-papereita sillä että jää aikaa paljon muuhunkin. Vale. Iso osa näistä C-miehistä kuitenkin näyttää käyttävän sen vuoden lorvimiseen ja muuhun ERITTÄIN kehittävään toimintaan. Maataan sossurottana päivät ja tehdään bääbää-lankoja Ylilaudalle. Todellisuudessa olette haisevia hikikomoreita jotka eivät koskaan pysty ottamaan omasta elämästään vastuuta. Yhyhy, koulukiusaus 10 vuotta sitten. Voivoi. On tässä elämässä pahempaakin tapahtunut. Se on luonteesta kiinni jos ei pysty kääntämään asioita voitokseen ja hakemaan apua kun sitä Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ON saatavilla. En tiedä mikä eskapismi ajaa ihmisen vieraantumaan niin paljon tosielämästä, ehkä se onkin se anime.

TL;DR Epävarmat hiirulaiset, täyden femakkokasvatuksen saaneet luuserit hankkivat C-paperit.

Ilmoita kopiopastasta