Että mua naurattaa et vielä nykyään on porukkaa mitkä ei kestä pään heiluttelua yhtään, ja varsinkin jos ne kuvittelee vielä olevansa miehiä. Eilen illanistujaisissa heilutettiin päätä parhaan kaverin kanssa ja kysyttiin et kai kaikille on ok et heilutellaan vähän ja kaikille kävi. Laitettiin sit vähän Sonata Arcticaa stereoista vauhtia antamaan.

Siinä sit kun ruvettiin heiluttelemaan ni kaikki muut paitsi mä ja se toinen hevipää rupes hikoileen ja itkeen et on liian rankkaa pään heilumista, oltiin vaan et mitä helvettii, eihän toi oo ees paha vielä! Mulla sit sattu löytyyn jotain Battle Beastia ni heitin levyn pöytään ja sanoin et vetäkää siitä mammanpojat et vähän helpottas.

Olin vielä varannut koko porukalle illaks baaria varten Hevipääpipot, mut eihän noille mammareille kehdannu niitä ees antaa. Joillekin ilmeisesti se pelkkä kuunteleminen on musassa ihan tarpeeksi.

Myöhemmin tossa kävin vähä heilumassa yhdes levydivarissa. Se on mun lempparipaikka, kun siellä saa tuoda omat LP:t ja ne laittaa ne soimaan.

Eli menin tosiaan mestoille ja mulla oli mukana Napalm Deathia ja Sepulturaa ja tietty pari levyä Stratovariusta. No laitoin soimaan kovinta tykitystä ja laitoin pään heilumaan ja sanoin et paa kaikki volat kaakkoon vaan! Heti viereisessä pöydässä pari muijaa katteli, et "ei jumaa mikä äijjä, hulluna vetää omia levyjä!". Katoin vaan silleen coolisti sinne muijiin ja otin aika näkyvästi mun Hevipää-pipon pois päästä et ne varmasti näki sen tekstin. Levykauppias heitti mulle jotain "hei, sinä hullu hevimies taas!" ja mä vaan heitin coolisti et "perussettii vaan..." ja menin pöytään.

No, hevi soi ja selkeesti mä huomasin, et muilla paikallaolijoilla alko polttaan korvia siitä heilumisesta jo. Nauroin siinä ääneen, ku viereisessä pöydässä jotkut isot miehet valitti kivusta niskassa (joku Metallican Enter Sandman on ihan pellee, ei kunnon hevipäiden kamaa)... Ne katto mun naamaa joka oli heilumisesta ihan punainen. Selkeesti näki kunnioituksen niitten silmissä kun ne tajus et mä oon aito hevipää. Otin ekan niskan pyörähdyksen ja se kyllä poltti jumalaisesti. Oikeestaan mulla meni heti tunto kasvoista, niin heitin soimaan sit Darkthronea ja sanoin ääneen, et "tarvii lisää tykitystä!" Ne isot äijjät katto mua ihan huuli pyöreenä ja ne selkeesti pelkäs mua, kun heitin sitä bläkkistä soimaan. Niiden pöydässä oli Vain elämää levy, jolle nauroin kyllä kovaan ääneen.

Vedin sit toisen levyn bläkkistä siinä ja ne muijat oli ihan kuumina muhun jo (kova pään heiluminen, kovaa seksiä -totuus, oli joskus Cosmossa jota luin vahingossa kirjastos)... En tuntenu enään mitään päässäni, mutta rinnassa pullisti mieletön ylpeys siitä, miten ihmiset mua kunnioitti.

Ilmoita kopiopastasta