Siis se oli aluksi ihan tavallinen leiriyö..aamuyön tunteina lähivartiossa ollessani huomasin kuinka vähiksi puuvarannot skappariteltassa olivat käyneet. Tiesin kokemuksesta, että eräs vastavalmistunut ja varsin äkäinen naisluutnantti oli erityisen kylmissään näin kirkkaina pakkasöinä.

Eihän siinä mennyt kuin pari minuuttia, kun vetäisin Z hunter retkikirveen kotelostaan ja tekaisin muutaman motin halkoja. Lisäilin niitä kaminaan kaikessa rauhssa, kun Z hunter kirveeni kolahti kaminan kylkeen. Jo aiemmin olin vilkuillut tämän vaaleatukkaisen ja muhkeaperseisen luutnanttijumalattaren tuhisevaa ja selvästi palelevaa olemusta raollaan olevan makuupussin alla. Unenpöpperöisenä hän nousi istumaan ja selvästi nousseesta lämmöstä mielissään ihmetteli supittaen, että "kuinkas se jääkäri noin nopeasti tuollaisen halkopinon teki...vastahan täällä oli aivan hirmuisen kylmä, oikein häpykumpua jääsi"
Nousin laatikolta istumaan ja näytin kirvestäni rouva luutnantille ja tuumasin "tällähän se käy, rouva luutnantti", näin hämärän valopetroolikäyttöisen lyhdyn valossa kuinka hänen katseensa kirkastui, nännit kovettuivat silmissä ja selvästi tornihotellin tarjoaman nallepaidan kangas oli tiukilla.."Oih..teillä on tuollainen..oikean kokoinen ja niin taktinen" Kehoitin luutnanttia katsomaan terän geometriaa hieman lähempää, ja yllätyksekseni hän kömpikin viereeni ahtaalle laatikolle istumaan..Terää ihaillessaan en voinut olla katsomatta hänen poveaan, katseeni lasketui hitaasti hänen muhkeille, m05 kankaisille reisile jolloin huomasin virtaavan nesteen lyhtylaatikkoa pitkin. Tajusin sen samantien kiimavittu limaksi.

"Oih...a- a- anteeksi, en vain voi vastustaa kaltaistasi nuorta miestä, joka hankkii oikeaoppiset välineet talviseen maastoon meidän muiden turvaksi"..Lupaathan olla kertomatta tästä pikku vahingosta kenellekään hän änkytti posket ponoittaen. "Noh, asia on varmaan jotenkin sovittavissa" sanoin itsevarmasti ja Z hunter retkikirveeni terän sahapuolella hänen kauniita ja punaposkisia kasvojaan kevyesti hipaisten.

"Varmasti" tuumasi rouva luutnantti kevyesti ynähtäen, tässä vaiheessa huomasin hänen housunsa jo aivan märiksi, kun hän laskeutui selvästi hengitys kiihdyksissä jalkojeni väliin ja avasi housujeni vetoketjun.

Loppu onkin sitten historiaa..heh, oli se leirien leiri. Eikä muuten jäänyt viimeiseksi naisseikkailuksi Z hunter välineideni ansiosta. Tiedättehän...kyllä puolustusvoimissa osataan arvostaa oikeanlaista kalustoa.

Ilmoita kopiopastasta