Voi ei! Karhuherra Kakkingtonin XXL-vaipat täyttyivät burritopäivän päätteeksi salsankatkuisesta ripulipirtelöstä, jonka hölskymisen tarkkakorvainen saattoi kuulla tämän oman elämänsä karvaisen Pikkupaskaprinssin kontatessa ja kieriessä lattialla laidasta laitaan löysän ulostevellin levitessä samalla pitkin poikin hänen alapäätään.
”Ohhoh, miten näin pieneen karhuherraan mahtuu noin paljon nestettä?”, Kakkington tuumasi ja punastui hieman kuunnellessaan vaippojensa sisällä pauhaavan virtsaisen ulostemeren huurteista kuohuntaa. Aivan kuin sieltä olisi kuulunut lokin huutoakin.
Rasvaisen ja tulisen meksikolaispaskan haju oli pökerryttävä hänen välittömässä läheisyydessään ja poltti uteliailta haistelijoilta nenäkarvat vielä kymmenien metrien säteellä. Lisäksi Kakkingtonin vaippojensa sisällä säilyttämä kusen värinen, hajuinen ja makuinen tutti oli hävinnyt sakean peräpääliejun sekaan eikä ottanut löytyäkseen.
Antaisitko Karhuherra Kakkingtonin imeä peukaloasi sillä välin, kun vaihdat tälle vitivalkoisen puhtaat vaipat ja etsit tämän tuttia väkivaltaisesta peräpääpurkauksesta syöksyneen lietelaavan joukosta? Muuten hänelle tulisi paha mieli ja hän saattaisi alkaa itkemään.