"Haluaako isäntä että Suiseiseki antaa hänelle jalkahieronnan desu?" hän hymisi
"Ei kiitos", sanoin. "Olen melkoisen väsynyt, sinun pitäisi palata laatikkoosi."
"Mutta isäntä, Suiseiseki ei pidä laatikostaan desu! Haluan nukkua isännän sängyssä desu!"
"Ei tänään. Teet kuten sinua käsketään."
"Miksi isännällä ei koskaan ole sängyssään oikeita tyttöjä?"
"Häh?"
"Onko isännän PENIS liian pieni oikeille tytöille?"
"Miksi et sano enää desu?"
"Täytyykö isännän käyttää tyttöjen sijasta nukkeja?"
"SANO DESU! SUISEISEKI PÄÄTTÄÄ LAUSEENSA DESUUN!"
"Isäntä näytti Suiseisekille kerran peniksensä…"
"DESU! ISÄNTÄ NÄYTTI SUISEISEKILLE KERRAN PENIKSENSÄ DESU!"
"Se oli liian pieni jopa nukeille…"
"TURPA KIINNI! SINÄ ET OLE SUISEISEKI!"
Nappasin oikealla kädelläni pöydältä sakset ja hakkasin niillä hänen kasvojaan kuin horkassa. Hänen pieni kehonsa silpoutui kuin sytykkeiksi, mutta en lopettanut. Vasta kun Suiseisekin huudot alkoivat kuulostaa omalta ääneltäni, ja kun muistin että nuket eivät huuda ja ennenkaikkea etteivät ne vuoda verta, lopetin. Yhtäkkiä tunsin jotain vasemmassa kädessäni, ensi kertaa viikkoihin. Vedin sen pois nuken jäännöksistä, ja katsoin siinä olevia puusäleitä ja vuotavia haavoja. Kuinka pitkään käteni oli ollut tuolla? Kuinka pitkään olin ollut täällä sisällä, yksin otaniemeläisessä soluhuoneessani, puhumassa itselleni, pikkuhiljaa seoten?