>Heräät työpäivään Espoolaisessa lähiössä
>Käyt suihkussa, peset hampaat ja suuntaat junalla kohti Helsinkiä
>Junamatka menee vielä puoliunessa asemien vaihtuessa toiseen
>Helsinkiin päästyäsi laahustat tuttua reittiä Rautatieaseman läpi kohti työpaikkaasi
>Mannerheimintielle päästyäsi se iskee:
>Et ole koko päivänä nähnyt yhtään neekeriä
>Tarkemmin mietittyäsi et muista edes lähijunassa kuulleesi sanaakaan arabiaa tai somalin kieltä
>Pälyilet ympärillesi odottaen näkeväsi päivän ensimmäisen neekerin
<Ei neekerin neekeriä
>"Tokihan täällä nyt neekereitä on", toteat itsellesi hämmentyneenä
>Riennät Asematunneliin tietäen että jos jostain, niin sieltä löytyy neekereitä
>Vastassa on vain vaaleaihoisten työmatkalaisten määrätietoinen virta
>Otat metron Kamppiin, koska Kampin kauppakeskus on aina täynnä hiekkakansojen edustajia
>Sisään astuessasi tiedät jonkin olevan oudosti
>Tilan täyttää maltillinen puheensorina, jonka tunnistat heti suomen kieleksi
>Ihmiset näyttävät suomalaisilta ja käyttäytyvät kuin suomalaiset, toisilleen tilaa antaen
>Helsinkiläisnaisen rattaista kurkistaa maitokahvin värisen pökäleen sijaan pellavapäinen lapsi
>On kuin neekerit olisivat yön aikana vain kadonneet
>Päätät tarkistaa kännykästäsi mainitseeko Ylen uutiset mitään neekerien joukkokadosta
>"Sivua ei löydy"
>Raavit hölmistyneenä päätäsi Narinkkatorilla kun yhtäkkiä tunnet käden harteillasi
>Käännyt ja näet lempeäsilmäisen miehen luovan sinuun armeliaan katseensa
>Se on Jussi Halla-aho, Perussuomalaisten puheenjohtaja
>Jussi vinkkaa sinulle silmää myhäillen ja kaivaa taskusta taitettavan pyöränsä
>Ennen kuin ehdit sanoa sanaakaan, hyppää Jussi pyöränsä selkään ja ryhtyy polkemaan kohti Eduskuntataloa
>Kansalaiset vilkuttavat iloisina Jussille ja Jussi vilkuttaa takaisin
>Tunnet silmäkulmasi kostuvan
>Ilma tuntuu kevyeltä ja raikkaalta
>Kyyneliä vastaan taistellen lausut Jussin perään sanat kuin siunauksen:
>"Kiitos Mestari"