Itsehän muistan ikuisesti kesän 2015 Tornion länsirintamalla. Meidät oli komennettu maahan Lähi-idästä ja Afrikasta tunkeutuvia joukkoja vastaanottamaan.
Miehistön keskuudessa esiintyi haluttomuutta piccoloida ahmedien laukkuja ja jopa selvää kapinahenkeä - Seldom a harbringer of good, kuten amerikkalaiset, tuo maailman paras sotilaskouluttajakansa, tapaavat sanoa.
Komentajamme, yliaisuri Christian Uck, tai C. Uck, kuten me häntä kutsuimme, oli kuitenkin mies paikallaan. Kun tyytymätön mutina alkoi nousta, hänen heleä poikasopraanonsa leikkasi ilmaa kuin kylmä teräs:
-Miehet... korjaan aisurit! Ymmärtääkö jokainen, mitä tänään on panoksena?
C. Uck piti painokkaan tauon. Sitten hän jatkoi.
-Jos ette tänään näytä Euroopalle ja koko maailmalle, että suomalainen sotilas osaa ja haluaa aisuroida tavalla, jota ei ole ennen nähty, rakastettu valtiovarainministerimme Alexander Stubb ei ehkä saakkaan korkeapalkkaista EU-virkaa.
-Eikä siinä kaikki! Kunnioitetun pitkäaikaisen ministerimme Erkki Tuomiojan demarisuosikit eivät ehkä saakaan YK-virkoja. Lisäksi SPR:n kassavirta voi osoittaa ehtymisen merkkejä!
Miesten kasvot olivat vakavia, kuin kivestä veistettyjä. Kuin Mooses palavan pensaan edessä, he olivat nähneet ylemmän totuuden ja olivat valmiita siihen uhriin, jonka Euroopan unioni heiltä vaatii. Tästä oli kiittäminen yksin yliaisuri C. Uckia.
Sinä päivänä meistä jokainen, vesipulloja täyttävästä aisuripojasta joukkuetta komentamaan harjoittelevaan aisurikokelaaseen asti antoi kaiken sen, mitä pystyi ja enemmänkin. Me aisuroimme. Voi Jumalani, miten me silloin aisuroimme.